Olen katkeroitunut. Olen kokeillut, ah, tätä säälittävien ihmisten keinoa saada seuraa, nettideittejä. Katselin itselleni kiinnostavia kumppaneita ja pistin heille sähköpostia. Kirjoitin rehellisesti mitä ajattelin itsestäni ja mitkä oli intressini.
Hämmästyttävintä oli profiileissa kommentit: "Siis ei ulkonäöllä oo välii" yms. "vai niin, sepä hyvä". Ajattelin.
"Haluan elää täysillä"
"Vau, kuulostat hyvältä ollakses totta! Hei oliks sul itestäs kuvaa?"
"Joo tässäpä pari kuvaa minusta."
Sinne meni sekin toivo. Kirves lensi kaivoon ja perkeleen syvälle. Mitä tästä opimme? Ei kannata deitailla netin kautta. Yksinkertaisesti jos et ole luokkaa: Malli hyvällä pepulla, niin et saa seuraa. En ainakaan minä. Onko sitten nykyilmiö vai biologinen kumppanin valinta-rituaali, että fyysinen ulkonäkö voittaa henkisen puolen 6-0?
"Yritän olla, mutta en pysy, pinnalla parempien"
Ylimieliset paskiaiset huristelevat aaltojen huipuilla. Kun taas minä uppoan syvemmälle ja syvemmälle mariaaninen hautaan. Olen kuin vesilintu joka sukeltaa mereen etsiessään vatsantäytettä ja vatsaansa ankkurin. Ankkurin nimi on rakkauden tuhoaja numero 33.
"I am not an animal! I am a human being! I...am...a man! "
Ihmiset ovat unohtaneet kyvyn katsoa sisälle ihmiseen. Vaatetus, kampaus, koru, pyykkilautavatsa, oikean muotoiset kasvot. Ne on nykyään in. Et sinä muuten mitään naisia
saa. En haluaisi yleistää. Vihaan yleistämistä. Mutta suurin osa, eli se massajoukko, arvostaa
ulkonäköä enemmän kuin henkistä puolta.
"Millainen miehen pitää olla?"
"noh tuota, huumorintajuinen. Eiku komee. Ja pitkä, ainakin sen 20cm pitkä. Alle 180cm ei oo mies"
"Millainen naisen pitää olla?"
"tissit"
En nyt rupea saarnamaan naisten ulkonäön mollaamisesta. Nehän nyt on aina paremman näköisiä kuin miehet. Meillä miehillä se ulkonäköongelma on. Jos me käytetään meikkejä, meille nauretaan. Se on kyllä tosin in, mutta näyttäisin Transu-Bertalta punaisten kullien kadulta. Ei kiitos.
Hämmästyttävintä oli profiileissa kommentit: "Siis ei ulkonäöllä oo välii" yms. "vai niin, sepä hyvä". Ajattelin.
"Haluan elää täysillä"
"Vau, kuulostat hyvältä ollakses totta! Hei oliks sul itestäs kuvaa?"
"Joo tässäpä pari kuvaa minusta."
Sinne meni sekin toivo. Kirves lensi kaivoon ja perkeleen syvälle. Mitä tästä opimme? Ei kannata deitailla netin kautta. Yksinkertaisesti jos et ole luokkaa: Malli hyvällä pepulla, niin et saa seuraa. En ainakaan minä. Onko sitten nykyilmiö vai biologinen kumppanin valinta-rituaali, että fyysinen ulkonäkö voittaa henkisen puolen 6-0?
"Yritän olla, mutta en pysy, pinnalla parempien"
Ylimieliset paskiaiset huristelevat aaltojen huipuilla. Kun taas minä uppoan syvemmälle ja syvemmälle mariaaninen hautaan. Olen kuin vesilintu joka sukeltaa mereen etsiessään vatsantäytettä ja vatsaansa ankkurin. Ankkurin nimi on rakkauden tuhoaja numero 33.
"I am not an animal! I am a human being! I...am...a man! "
Ihmiset ovat unohtaneet kyvyn katsoa sisälle ihmiseen. Vaatetus, kampaus, koru, pyykkilautavatsa, oikean muotoiset kasvot. Ne on nykyään in. Et sinä muuten mitään naisia
saa. En haluaisi yleistää. Vihaan yleistämistä. Mutta suurin osa, eli se massajoukko, arvostaa
ulkonäköä enemmän kuin henkistä puolta.
"Millainen miehen pitää olla?"
"noh tuota, huumorintajuinen. Eiku komee. Ja pitkä, ainakin sen 20cm pitkä. Alle 180cm ei oo mies"
"Millainen naisen pitää olla?"
"tissit"
En nyt rupea saarnamaan naisten ulkonäön mollaamisesta. Nehän nyt on aina paremman näköisiä kuin miehet. Meillä miehillä se ulkonäköongelma on. Jos me käytetään meikkejä, meille nauretaan. Se on kyllä tosin in, mutta näyttäisin Transu-Bertalta punaisten kullien kadulta. Ei kiitos.
